Collieitten perinnöllisiä sairauksia

Silmäsairaus CEA

Muut yleisimmät silmäsairaudet

Lonkkaniveldysplasia

Kyynärniveldysplasia

Lääkeaineyliherkkyys (MDR1)

Degeneratiivinen myelopatia (DM)

Haiman vajaatoiminta

Muut yleisimmät sairaudet

silmäsairaus CEA (collie eye anomaly)

CEA on colliesukuisilla roduilla esiintyvä, väistyvästi periytyvä sairaus. CEA ilmenee yleensä molemmissa silmissä, mutta muutokset voivat olla kummassakin silmässä erilaisia. CEA on synnynnäinen sairaus, jossa voidaan todeta verkkokalvon, suonikalvon ja silmän näköhermon kehityshäiriöitä. Kehityshäiriön voi todeta silmiin erikoistunut eläinlääkäri silmänpohja-tutkimuksessa silmäpeilillä. CEA ei ole iän myötä paheneva sairaus.

Colliet tulisi tarkastaa sekä pentuna ennen luovutusta, että aikuisena (yli vuoden ikäisenä). CRD on selvästi yleisempi pentu- kuin aikuistarkastuksissa ja colobomaa löytyy  enemmän aikuis-tarkastuksissa kuin pentutarkastuksissa. CRD:n osalta ero pentu- ja aikuistilastoissa selittyy sillä, että CRD usein peittyy silmän kehittyessä, jolloin sitä ei voida enää aikuistarkastuksessa havaita. Pienet colobomat taas on vaikea havaita pienen pennun silmässä, ja siksi niitä löytyy aikuistarkastuksissa enemmän. Suomessa kaikilla jalostukseen käytettävillä collieilla tulee olla astutushetkellä voimassaoleva silmälausunto, jotta pentue voidaan rekisteröidä.

CEA jaetaan kolmeen eri muotoon:

- CRD (eli CH) on CEAn lievin ja selvästi yleisin muoto, joka tarkoittaa suoni-verkkokalvon vajaakehitystä. CRD ei vaikuta mitenkään koiran näköön! CRD voi lievimmillään peittyä silmän kehittyessä eli koiralla voi pentuna löytyä lievä crd ja aikuistarkastuksessa se onkin terve.

- Coloboma on kehityshäiriö (kuoppa tai reikä) näköhermon päässä. Coloboma ei yleensä vaikuta näköön, mutta voi pahimmillaan (koosta ja sijainnista riippuen) jonkin verran huonontaa näköä. Coloboma ei kuitenkaan koskaan sokeuta silmää! Coloboma on CRD:tä huomattavasti harvinaisempi CEA:n muoto.

- Ablaatio on CEA:n vakavin ja harvinaisin muoto, joka tarkoittaa verkkokalvon osittaista tai täydellistä irtautumista. Ablaatio voi myös aiheuttaa silmän sisäistä verenvuotoa. Verkkokalvon irtautuminen huonontaa selvästi näköä ja pahimmillaan sokeuttaa silmän kokonaan, mutta se esiintyy useimmiten vain toisessa silmässä jolloin koira näkee toisella silmällään.

CEA on pitkäkarvaisella colliella hyvin yleinen sairaus, yli puolet kannasta on eriasteisesti sairaita ja kliinisesti terveistäkin suurin osa on joko kantajia tai niin lievästi sairaita että muutoksia ei silmätarkastuksessa ole huomattu, johtuen sairaitten koirien hyvin yleisestä jalostuskäytöstä. Suurin osa muutoksista on lieviä eli crd:tä, mutta myös vakavampia asteita löytyy ikävän usein. Geenitestattuja pitkäkarvaisia on vielä vähän, mutta joitain geneettisesti terveitä on onneksi löytynyt. Sileäkarvaisella colliella tilanne on huomattavasti parempi, suurin osa tutkituista koirista on kliinisesti terveitä ja vakavammat muutokset ovat erittäin harvinaisia. Sileäkarvaisissa myös geneettisesti terveitä koiria löytyy paljon enemmän kuin pitkäkarvaisissa. CEA on levinnyt molempien karvanlaatujen kantaan maailmanlaajuisesti.

CEA:n aiheuttaa mutaatio NHEJ1-geenissä ja mutaatio voidaan todeta koiran perimästä geenitestin avulla. CEA periytyy autosomaalisesti resessiivisesti eli yksilö on sairas vain jos se perii mutaatiogeenin molemmilta vanhemmiltaan. Sairauden aiheuttavan geenin löytämisestä huolimatta on vielä epäselvää, mikä vaikuttaa CEA:n ilmenemiseen eri vakavuusasteissaan genotyypiltään sairailla yksilöillä. Geenitesti ei siis kerro onko geneettisesti sairaalla koiralla CEA:n muodoista CRD, coloboma vai ablatio, se vain kertoo että koira on CEA sairas.

Mahdolliset genotyypit:

- Normaali (normal, non-carrier): koira on kliinisesti terve (CEA-vapaa) eikä sillä ei ole perimässä ollenkaan mutaatiogeeniä. Geneettisesti terve koira jättää 100% CEA-vapaita jälkeläisiä sairaankin yksilön kanssa.

- Kantaja (carrier): koira on pentuna ja aikuisena kliinisesti terve (CEA-vapaa), mutta sillä on perimässä yksi kopio mutaatiogeenistä ja yksi kopio terveestä geenistä. Kantaja voi saada sekä terveitä että sairaita jälkeläisiä toisen kantajan tai sairaan yksilön kanssa.

- Sairas (affected): koiralla on kaksi kopiota mutaatiogeenistä  eli se on CEA sairas. Geenitesti ei tee eroa sairausasteen välillä vaan kaikki sairaat (crd, coloboma, ablaatio) luokitellaan geneettisesti sairaaksi. Myös hyvin lievä, pentuna löytynyt crd, joka aikuisena on peittynyt, tarkoittaa että koira on geneettisesti sairas. Joskus crd voi peittyä jopa ennen pentutarkastusta jolloin kliinisesti terve koira onkin geneettisesti sairas.

CEA:n periytyminen

normaali + normaali = kaikki pennut ovat normaaleja (geneettisesti terveitä).

normaali + kantaja = puolet pennuista normaaleja ja puolet kantajia.

normaali + sairas = kaikki pennut ovat kantajia.

kantaja + kantaja = neljäsosa normaaleja, puolet kantajia ja neljäsosa sairaita.

kantaja + sairas = puolet pennuista kantajia ja puolet sairaita.

sairas + sairas = kaikki pennut ovat sairaita.

CEA omassa kasvatustyössäni

Kaikki colliepentumme silmätarkastetaan virallisesti 5-6 viikon iässä. Lisäksi geenitestaan kaikki terveeksi silmätutkitut jalostuskoirani ja teetän CEA geenitestin jalostuskäyttöön tarkoitetuille tervesilmäisille pennuilleni ennen luovutusta, jotta myös koiran genotyyppi varmistuu.

Pyrin vähitellen täysiin terveisiin koiriin eli tilanteeseen jossa kaikki syntyvät pennut olisivat CEA-vapaita. Pitkäkarvaisissa tämä on pitkäjänteinen ja vaikea prosessi, mutta onneksi minulla on jo joitain geneettisesti terveitä ja monia kantajia jalostuskoirissa, joten olen toiveikas jatkon suhteen. Sileäkarvaisissa silmätilanne on niin paljon parempi, että käytän vain silmäterveitä koiria jalostukseen ja pyrin siihen että ainakin toinen vanhemmista olisi geneettisesti terve jolloin sairaita pentuja ei syntyisi lainkaan.

Muut yleisimmät silmäsairaudet

Ylimääräiset ripset

Distichiasis ja ektooppinen cilia ovat ylimääräisiä ripsiä, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia). Caruncular trichiasis tarkoittaa silmän sisänurkan ihon karvoja, jotka kääntyvät sarveiskalvon sisänurkan päälle ärsyttäen silmää. Luomen reunasta kasvavat ripset voivat kaartua ulospäin normaalien ripsien tavoin tai ne kääntyvät sisäänpäin kohti sarveiskalvoa. Ripset voivat olla pehmeitä tai kovia. Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynelvuotona. Silmän sarveiskalvon pinnalla ’uivat’, pehmeät distichiasis-ripset eivät yleensä aiheuta oireita. Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, jolloin ne kasvavat uudestaan tai poistaa ne pysyvästi polttamalla tai leikkauksella. Vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa.

Ylimääräisiä ripsiä esiintyy collieilla melko yleisesti, jalostuksessa ei suositella yhdistettävän kahta koiraa joilla on ylimääräisiä ripsiä. Tosin käytännössä tämä on hankalaa kun monesti ylimääräisiä ripsiä löytyy vasta vähän vanhemmilla koirilla ja yksittäisiä ripsiä eivät kaikki silmälääkärit huomaa tutkimuksessa. Itse en pidä ylimääräisiä ripsiä ongelmana niin kauan kun kyseessä on yksittäiset distichiasis-ripset eivätkä ne vaivaa koiraa (eli vika on kliinisesti oireeton).

PPM (persistoiva pupillaari membraani)

PPM tarkoittaa synnynnäisiä sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa. Muutokset ovat yleensä lieviä eikä niillä ole vaikutusta näköön. Vakavimmat asteet, joissa jäänteet kiinnittyvät linssin etupinnalle ja/tai sarveiskalvon sisäpinnalle, voivat vaikuttaa hieman näkökykyyn. Epäillään perinnölliseksi, synnynnäiseksi muutokseksi joillakin roduilla, mutta collieilla periytyvyyttä ei ole tarkemmin selvitetty.

Katarakta eli kaihi

Perinnöllinen harmaakaihi eli hereditäärinen katarakta samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Tunnettujen muotojen periytymismekanismi on yleensä autosomaalinen resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja voi johtaa sokeuteen jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Katarakta eli kaihi voi olla perinnöllinen tai ei perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kataraktat ovat synnynnäisiä. Kaihia esiintyy collieilla satunnaisesti, mutta periytyvyyttä ei ole tarkemmin selvitetty.

PRA

PRA (Progressive Retinal Atrophy) eli etenevä verkkokalvon surkastuminen on vakava sairaus, joka johtaa koiran sokeutumiseen. Sairaus ilmenee ensin hämäräsokeutena, sen jälkeen näkökyvyn heikentymisenä myös päivällä, ja johtaa myöhemmin täydelliseen sokeutumiseen. Collieilla on paikannettu rcd2-PRA tyypin aiheuttava geeni, joka aiheuttaa nopean sokeutumisen nuorelle koiralle. Tähän PRA-tyyppiin on olemassa geenitesti, mutta koska sairautta ei esiinny Suomessa, testattuja koiria on vain muutama (kaikki normaaleja). Collieilla saattaa esiintyä myös vanhoille koirille sokeutta aiheuttavaa PRA:n muotoa, mutta diagnosoituja sairaita ei ainakaan  Suomesta ole löytynyt.

Muita silmäsairauksia

Collieilla löytyy satunnaisesti PHTVL/PHPV sairauden lieviä muotoja, jotka eivät yleensä vaikuta näköön. PHTVL/PHPV tarkoittaa, että linssin ja silmänpohjan välinen sikiöaikainen verisuoniverkosto ei ole surkastunut normaalisti syntymän jälkeen. Lievimmässä asteessa näkyy linssin takapinnalla ainoastaan pieniä pigmenttipisteitä, jotka eivät vaikuta näkökykyyn eivätkä muutokset pahene iän myötä. Vakavammissa asteissa muutokset voivat aiheuttaa linssin lisääntyvää samentumista. Periytyvyyttä collieilla ei tunneta.

Silloin tällöin löydetään myös silmäluomen kiertymiä, nimellä entropium kun silmäluomi kiertyy sisäänpäin ja ektropium kun silmäluomi kääntyy ulospäin. Nämä ovat hoidettavissa pienellä leikkauksella. Sairauden periytyvyyttä ei tunneta.

Lisäksi collieilla esiintyy jonkin verran kuivasilmäisyyttä, joka on autoimmuunisairaus sekä pienisilmäisyyttä (mikrofthalmia) ja satunnaisesti silmistä löydetään muitakin harvinaisempia sairauksia tai löydöksiä, joiden periytyvyyttä ei kuitenkaan tunneta.

Lonkkaniveldysplasia

Lonkkaniveldysplasia (ns. lonkkavika) on osin perinnöllinen ja osin hankittu ja sairauden vaikeusasteet vaihtelevat. Lievä lonkkavika ei vaikeuta koiran normaalia elämää, mutta vaikeimmat asteet voivat aiheuttaa kipua ja vaikeuttaa liikkumista. Lonkkaniveldysplasia diagnosoidaan röntgenkuvista ja lausunnon antaa Kennelliitto. Koiran tulee olla kuvaushetkellä vähintään vuoden ikäinen, jotta se saa virallisen lausunnon. Suomessa kaikilla jalostukseen käytettävillä collieilla tulee olla virallinen lonkkalausunto, jotta pentue voidaan rekisteröidä. Vuodesta 2014 alkaen lonkkalausunnon raja-arvo on C eli sitä huonompaa (D tai E lonkat) ei voi käyttää jalostukseen. Lisäksi C-lonkkaisen voi yhdistää vain terveeseen eli pitkäkarvaisella A- tai B-lonkkaiseen ja sileäkarvaisella vain A-lonkkaiseen.

Arviot lonkkaniveldysplasian periytymisasteista vaihtelevat jonkun verran eri rotujen välillä eri tutkimuksissa. Tällä hetkellä arvio lonkkaniveldysplasian periytymisasteesta on 0,20, joka on matalahko–kohtuullinen. Käytännössä tämä tarkoittaa että koirayksilön oman tuloksen luotettavuus sen jalostusarvon mittarina on noin 45 % (Mäki, 2006). Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Muita vian syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat kasvuolosuhteet kuten kasvuajan ruokinta, ylipaino, rasitus tai nopeakasvuisuus pentuiässä. Myös kuvausikä ja kuvaustilanne vaikuttavat lonkkatulokseen.

Lonkkaniveldysplasian asteet ovat: A - terve, ei muutoksia B - lähes normaali / rajatapaus C - lievä D - kohtalainen (keskivaikea) E - vaikea

Lausunto annetaan molemmista lonkista ja vaikka useimmiten lonkat ovat samanasteiset, voivat ne olla myös hyvinkin eriasteiset, esim. toinen terve ja toinen sairas. Lievä lonkkavika (C) ei vaikuta koiran elämään yleensä millään tavoin ja D-lonkkakaan harvemmin pahasti oireilee ellei siinä ole nivelrikkoa joka voi aiheuttaa kipuja. Kohtalainen tai vaikea lonkkavika voi kuitenkin huonontua iän myötä ja aiheuttaa tai pahentaa oireita vanhemmiten. Kipuun ja nivelrikkoon on olemassa erilaisia hoitoja.

Lonkkavian levinneisyys

Pitkäkarvainen collie: 2000-luvulla lonkkakuvatuista koirista n. 80 % on terveitä (A, B) ja n. 20 % eriasteisesti sairaita. Kuitenkin vaikeinta eli E-astetta esiintyy harvoin, vain 1 prosentilla tutkituista.

Sileäkarvainen collie: tutkituista koirista valtaosa on terveitä (n. 98%) ja vakavasti sairaita (E) ei Suomessa tutkituissa ole yhtään. D-asteisesti sairaita on kautta aikain Suomessa vain 6 kpl eli rodun lonkkatilanne on erinomaisen hyvä.

Kennelliitto laskee pk collieille lonkkien jalostusarvoindeksejä (BLUP-indeksi), joissa otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Indeksin keskiarvo joka rodussa on aina 100 tarkoittaen, että perimältään rodun keskiarvon tasoinen koira saa tuloksen 100. Koiralle lasketaan indeksi kun sen lonkat on kuvattu ja mitä enemmän koiralla on tutkittuja sukulaisia/jälkeläisiä, sitä varmempi on indeksin arvo (prosenttiluku indeksin perässä). Pk collieilla keskiarvo 100 asettuu tällä hetkellä A:n ja B:n välille. Sileäkarvaisilla lonkkatilanne on niin hyvä, ettei indeksejä lasketa.

Lonkkavika omassa kasvatusyössäni

Collieyhdistyksen suosituksena on jalostuskoirilla A tai B lonkat ja tähän itsekin pyrin. Kuitenkin voin käyttää C-lonkkaista harkitusti jalostukseen huomioiden koiran muut ominaisuudet ja tulevan yhdistelmän BLUP-indeksin. Muutenkin huomioin aina yhdistelmiä suunnitellessani myös BLUP-indeksit ja lähisuvun sekä aiempien jälkeläisten terveyden. Colliekasvateistani lähes puolet on lonkkakuvattu ja lonkkatilanne kasvateissani on jonkin verran rodun keskiarvoa parempi.

Kyynärniveldysplasia

Kyynärnivelen kehityshäiriö on osa osteokondroosisairautta, joka on luutumishäiriö. Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytymisen mekanismit ovat epäselvät. Periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Dysplasia todetaan röntgenkuvauksella ja koiran tulee olla kuvaushetkellä vähintään 12 kuukauden ikäinen, jotta se saa virallisen lausunnon. Vuodesta 2014 alkae kaikilla jalostukseen käytettävillä collieilla tulee olla virallinen kyynärlausunto tuloksella 0 tai 1, jotta pentue voidaan rekisteröidä.

Kyynärniveldysplasian asteet ovat: 0 - normaali, ei muutoksia 1 - lievä 2 - kohtalainen 3 - vakava

Lausunto annetaan molemmista kyynäristä ja ne voivat olla eriasteiset. Kyynärviat oireilevat lieväasteisinakin pahemmin kuin lonkkaviat ja voivat aiheuttaa kipuja ja ontumista. Tulee muistaa, että jo 1-asteinen eli lievä muutos tarkoittaa, että koira ei ole terve vaikkei se oireilisikaan.

Kyynärviat ovat onneksi collieilla, varsinkin pitkäkarvaisilla harvinaisia, 2000-luvulla tutkituista pk collieista 97% on ollut terveitä. Sileäkarvaisilla sairaus on jonkin hieman yleisempi, 94% tutkituista on ollut terveitä eli kyynärvika on sileäkarvaisilla yleisempi kuin lonkkavika.

Omista kasvateistani on tutkittu tähän mennessä 11% jotka kaikki ovat terveitä, kuten muutkin tutkitut jalostuskoirani molemmissa roduissa.

Degeneratiivinen myelopatia (DM)

Degeneratiivinen myelopatia eli etenevä selkäydinrappeuma on yleensä vanhenevilla (n. 7-10 v.) koirilla ilmenevä perinnöllinen autoimmuunisairaus, jossa vika ilmenee selkäydinnesteessä ja sen toiminnassa. Selkäydinnesteiden välittäjäaineiden toiminta alkaa heiketä ja lakkaa lopulta kokonaan, jolloin aivojen lähettämä viesti ei etene normaalisti selkäydintä pitkin jalkoihin. Ensimmäisinä oireina on yleensä takajalkojen koordinaation ja asentotunnon heikkeneminen. Sairauden edetessä takajalkojen laahaaminen ja koko takapään horjuminen pahenee kunnes takaosa halvaantuu. Sairaus etenee yleensä nopeasti eikä siihen ole varsinaista hoitoa olemassa, ainoastaan tukihoidot jotka saattavat hieman hidastaa sairauden etenemistä. Koiran onneksi DM on kivuton sairaus eli koira ei siitä juurikaan kärsi muuten kuin tasapainohäiriöitten vuoksi.

DM on useitten, lähinnä isompikokoisten rotujen sairaus ja sitä esiintyy melko yleisesti myös collieilla, enemmän enemmän pitkäkarvaisilla kuin sileäkarvaisilla. Sairaudelle altistava geenimuutos voidaan todeta geenitestillä ja geenimuutoksen periytymistapa on resessiivinen. Geneettisesti terve koira ei kanna ollenkaan ko. geeniä, kantajalla on perimässään yksi mutaatiogeeni ja yksi terve (ei siis itse ole vaarassa sairastua) ja sairas koira omaa kaksi mutaatiogeeniä.

DM:n puhkeamiseen liittyy silti muitakin, vielä tuntemattomia tekijöitä kuin pelkkä geeni-altistuminen, joten pelkkä geenitesti ei kerro varmaksi tuleeko DM puhkeamaan geneettisesti sairaalle koiralle vai ei. Testi siis kertoo geneettisestä alttiudesta eli riskistä sairastua ja siksi kahta mutaatiogeeniä kantavaa, mutta kliinisesti tervettä koiraa voikin ennemmin sanoa sairaudelle alttiiksi kuin varsinaisesti sairaaksi. Lisäksi kun kyseessä on vanhojen koirien sairaus eikä tarkkaa sairastumisikää voi ennustaa, niin vanha koira voi kuolla muunkin syyn vuoksi ennen kuin mahdollinen DM puhkeaa. Geenitesti on kuitenkin erittäin tärkeä apuväline jalostuksessa sillä se on ainoa tapa tunnistaa sairaudelle alttiit yksilöt ennen kuin varsinainen sairaus mahdollisesti vanhuusiällä puhkeaa. DM geenitestejä tehty collielle koko ajan enemmän ja tulosten perusteella riskigeeni on varsinkin pitkäkarvaisilla erittäin yleinen.

DM omassa kasvatustyössäni

Omista jalostuskoiristani suurin osa on jo geenitestattu ja teetän DM testin myös kaikille jalostuskäyttöön tarkoitetuille pennuilleni ennen luovutusta. Riskigeeni on collieissa niin yleinen ja geenitestattuja koiria vielä niin vähän, että ensimmäinen vaihe on kerätä tietoa ja testata koirat ja pidemmän tähtäimen tavoitteena on geenitestien avulla välttyä riskiyhdistelmiltä kokonaan.

Lääkeaineyliherkkyys (MDR1)

Colliesukuisten koirien on jo pitkään tiedetty olevan herkkiä loisten torjuntaan käytetylle lääkkeelle, ivermektiinille. Ivermektiini kertyy koirien keskushermostoon ja aiheuttaa jo pieninä määrinä kuoleman. Terveellä koiralla ivermektiinin imeytyminen keskushermostoon estyy aivoveriesteen avulla, mutta sairaalla koiralla aivoverieste ei toimi normaalisti.

Genotyypiltään sairaat yksilöt ovat ivermektiinille (ja vastaaville lääkkeille) yliherkkiä. Näillä koirilla tietyt lääkeaineet kertyvät epänormaalisti aivoihin aiheuttaen neurologisia oireita. Ivermektiini aiheuttaa yliherkälle koiralle oireita jo kahdessadasosalla (1/200) terveen koiran myrkyllisestä annoksesta. Genotyypiltään kantajien todettiin sietävän ivermektiiniä. Samalla julkaistiin lista muista lääkeaineista, joille genotyypiltään sairaat koirat voivat olla herkkiä aineiden farmakologisten ominaisuuksien perusteella. Näihin lääkeaineisiin kuuluu ainakin loperamidi, vinkristiini, vinblastiini, doksorubisiini, moksidektiini, ondansetroni, domperidoni, paklitakseeli, mitoksantroni, etoposidi, rifampisiini, kinidiini ja morfiini.

Lääkeaineyliherkkyys voidaan todeta geenitestillä. Geneettisesti terveellä koiralla ei ole mutaatiogeeniä ollenkaan perimässään eli se ei ole yliherkkä ivermektiinille eikä se myöskään jätä jälkeläisilleen sairasta geeniä. Geneettisesti kantaja (jolla on yksi mutaatiogeeni ja yksi terve geeni) sietää ivermektiiniä, mutta se voi jättää sairaita jälkeläisiä. Geneettisesti sairas yksilö on yliherkkä ja sille ivermektiini tai vastaavat lääkkeet ovat tappavia. Sairas yksilö myös jättää kaikille jälkeläisilleen vähintään yhden sairaan geenin.

MDR1 geeni periytyy kuten CEA eli resessiivisesti (kts. CEAn periytyminen). Geenitestattuja collieita on Suomessa vielä melko vähän, mutta muualla Euroopassa enemmän. Saksalainen MDR1-sivusto ylläpitää listaa geenitestatuista collieista ja shelteistä Euroopassa. Sairausgeeni on hyvinkin yleinen sekä pitkä- että sileäkarvaisella colliella, mutta onneksi geenimuutos ei koiraa haittaa mitenkään kunhan sille ei anneta oireita aiheuttavia lääkeaineita. Omista koiristani osa on MDR1 geenitestattu, mutta koska MDR1 alttius ei mitenkään haittaa koiraa niin tulokset eivät ole jalostuksellisesti minulle niin tärkeät vaan testaan koirani enemmänkin tiedonhalusta.

Haiman vajaatoiminta

Haiman vajaatoiminta (EPI eli exocrine pancreatic insuffiency) on autoimmuunisairaus, jossa haiman ruuansulatusentsyymin tuotanto häiriintyy ja haima surkastuu. Sairaus puhkeaa useimmiten melko nuorelle koiralle (1-4 v.), joskin sairaus voi puhjeta vanhempanakin. Tyypillisiä oireita ovat esim. koiran laihtuminen runsaasta ruokahalusta huolimatta ja turkin  huonontuminen, ulosteen määrän lisääntyminen (ja harmaa/keltainen väri sekä osittain sulamaton ruoka seassa), ripuli ja ilmavaivat. EPI diagnosoidaan TLI-kokeella verinäytteestä. Sairaus on nykyään hyvin hoidettavissa ruokaan lisättävällä haimaentsyymejä sisältävällä jauheella tai raa'alla sian haimalla. Sairastunut koira tarvitsee hoitoa ja tarkan ruokavalion koko loppuelämänsä, mutta yleensä hoito tekee koirasta lähes tai täysin oireettoman ja se voi elää normaalia elämää.

EPI on pitkäkarvaisella colliella perinnölliseksi arveltu sairaus, mutta tarkka periytyvyys on vielä epäselvä. Lisäksi sairauden puhkeamiseen vaikuttaa ilmeisesti ainakin stressi, joten tutkijoilla on vielä paljon työtä periytymismallien ja sairausgeenien löytymisessä. EPI:ä ei myöskään voi millään testillä ennen koiran sairastumista todeta, sillä TLI-koe antaa tuloksen vain koiran senhetkisestä tilasta. Normaalit TLI-arvot saanut koira voi siis sairastua tulevaisuudessa, samoin TLI-arvo voi hetkellisesti alentua muustakin syystä kuin haiman vajaatoiminnan vuoksi.

Pitkäkarvaisissa collieissa sairaus kulkee selvästi tietyissä suvuissa, mutta yksittäisiä sairastuneita löytynee kaikista linjoista. Ikävä kyllä mikään virallinen taho ei tällä hetkellä julkista sairastuneista listaa, joten on vaikeaa arvioida sairaitten koirien oikeaa määrää ja sukulaissuhteita. Collieyhdistys arvioi sairaitten määräksi n. 1% kannasta, jonka mukaan kyseessä on melko harvinainen sairaus pk collieilla. Sileäkarvaisilla collieilla haiman vajaatoimintaa ei tiettävästi esiinny. Omissa kasvateissani on yksi EPI-sairaaksi todettu.

Muut yleisimmät sairaudet collieilla:

Kivesvika

Kivesvikaisen koiran toinen tai molemmat kivekset ovat jääneet laskeutumatta kivespusseihin. Kivesvika todetaan viimeistään vuoden ikäisenä ja piilokives suositellaan poistettavaksi leikkauksella, sillä se voi normaalisti laskeutunutta helpommin kehittää kasvaimia. Normaalisti kivekset laskeutuvat jo 5-6 viikon ikään mennessä, mutta joillain pennuilla toinen tai molemmat kivekset saattavat laskeutua vasta paljonkin myöhemmin (jopa lähes vuoden iässä) tai seilata kivespussin ja nivusontelon välillä kunnes asettuvat oikealle paikalleen tai jäävät piilokiveksiksi.

Kivesvikaisen uroksen jalostuskäyttö on kielletty eikä sitä voida näyttelyissä palkita. Koiraa itseään piilokives ei haittaa eikä se ole esteenä muulle harrastuskäytölle. Kennelliiton sopimuksen mukaan myyjän tulee korvata kivesvika palauttamalla 1/3 koiran myyntihinnasta. Kivesvika on voimakkaasti perinnöllinen vika ja uros jonka kivekset ovat myöhään laskeutuneet, jättää todennäköisemmin kivesvikaa kuin uros jonka kivekset ovat jo luovutusiässä laskeutuneet. Samoin narttu jonka lähisuvussa on kivesvikaa, todennäköisesti jättää itsekin sitä. Kivesvian tarkka periytymismekanisti ei ole vielä selvillä, mutta todennäköisesti vika tulee esiin vain jos koira perii vian aiheuttavat geenit molemmilta vanhemmiltaan.

Napatyrä

Napatyrä on koiran vatsanpeitteissä oleva reikä, jonka kautta vatsapaitaa ja/tai suolia työntyy vatsaontelosta nahan alle. Napatyrä korjataan tarvittaessa leikkauksella, jonka myyjä on Kennelliiton sopimuksen mukaan velvollinen maksamaan, mutta pienet napatyrät eivät tarvitse leikkausta ja monesti ne jopa häviävät kokonaan koiran kasvaessa.

Epilepsia

Epilepsia eli kaatumatauti on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Epilepsia on koirien yleisin neurologinen sairaus ja se puhkeaa useimmiten 1-5 vuoden iässä. Epilepsia voi olla trauman aiheuttama, se voi johtua mm. muusta sairaudesta, myrkytyksestä, loukkaantumisesta tai synnynnäisestä vammasta. Varsinainen idiopaattinen epilepsia diagnosoidaankin sulkemalla pois muut sairaudet ja vammat jotka voisivat aiheuttaa epileptisiä kohtauksia. Mikäli muuta syytä ei löydetä ja kohtaukset jatkuvat, on kyseessä todennäköisesti idiopaattinen epilepsia. Epilepsiaa hoidetaan lääkityksellä, jolla pyritään pitämään kohtaukset poissa tai ainakin kurissa, tosin pahimmissa tapauksissa lääkitys ei aina auta. Idiopaattista epilepsiaa pidetään perinnöllisenä sairautena, mutta tarkkaa periytymismallia ei tunneta.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhasen vajaatoiminta on koirien yleisimpiä autoimmuunisairauksia, jossa tyroksiini-hormonia erittävä kilpirauhanen surkastuu ja aineenvaihdunta häiriintyy. Tyypillisiä oireita ovat väsymys ja ja lihominen, turkinlaadun huonontuminen ja kylmänarkuus. Kilpirauhasen vajaatoiminta todetaan useimmiten keski-ikäisillä tai vanhemmilla koirilla ja sitä hoidetaan tyroksiinilääkityksellä. Oikein lääkittynä sairaus on oireeton ja koira voi elää täysin normaalia elämää. Kilpirauhasen vajaatoiminta todetaan verikokeella.

DLE (collie nose)

Autoimmuunisairaus DLE (discoid lupus erythematosus), jota myös nimellä 'collie nose' kutsutaan, on kirsun ja kuonon ihosairaus. DLE oireilee kirsun kuivumisena ja halkeiluna sekä verestävinä haavaumina kirsussa ja sen ympärillä, mahdollisesti myös huulissa ja silmien ympärillä. Sairauden tyypillisiä oireita on pigmentin haalistuminen ja kirsun alueen ihon kuivuminen ja halkeilu, pahimmillaan jopa haavaumat. Auringon UV-säteily pahentaa oireita, joten DLE oireilee selvimmin kesäisin, varsinkin jos koira oleilee paljon ulkona.

Iho-ongelmat ja allergiat

Yleisin iho-ongelma on hot spot, joka on märkivä bakteerien aiheuttama ihotulehdus. Aiheuttaja voi olla esim. likainen uimavesi, ulkoloistartunta tai ihoa hautomaan päässyt kostea, irtoamassa oleva tai takkuinen turkki. Muita merkittäviä iho-ongelmien aiheuttajia on allergiat ja ulkoloiset.

Allergioista koirilla tyypillisimpiä ovat erilaiset ruoka-aineallergiat ja atooppiset allergiat. Allergia puhkeaa useimmiten nuorelle koiralle, tavallisia oireita ovat jatkuva kutina, korvatulehdukset ja tassujen nuoleminen sekä muut iho-oireet. Taipumusta allergioihin pidetään perinnöllisenä ja allergista koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.

Koira voi myös olla yliherkkä valmisruuissa oleville lisäaineille kuten BHA/BHT tai lähes kaikista teollisissa ruuissa esiintyvälle varastopunkille. Jotkut koirat ovat lisäksi hyvinkin herkkämahaisia olematta varsinaisesti yliherkkiä millekään tietylle ruoka-aineelle, ne vain eivät kestä mitään muutosta ruokinnassa. Nämäkin saattavat olla enemmän tai vähemmän perinnöllisiä taipumuksia, vaikka puhkeamiseen vaaditaan todennäköisesti muutakin kuin perinnöllinen alttius.

Sydänviat

Sydänvikoja on monia erilaisia lähes oireettomista vakavia oireita aiheuttaviin. Pentu-tarkastuksessa eläinlääkäri kuuntelee aina pennun sydämen, jolloin selkeimmät viat löytyvät jo ennen luovutusta. Joskus tosin sivuääni alkaa kuulua vasta myöhemmin tai pikkupentuna kuulunut lievä sivuääni häviää koiran kasvaessa. Collieilla sydänviat ovat onneksi harvinaisia.

Purentaviat ja hammaspuutokset

Collien oikea purenta on leikkaava purenta eli yläetuhampaat ovat edestä katsoen tiiviisti alaetuhampaitten edessä eikä väliin jää aukkoa. Satunnaisesti collieilla esiintyy purentavirheitä kuten tasapurentaa (ylä- ja alaetuhampaat asettuvat suoraan päällekkäin) tai yläpurentaa (ylä- ja alaetuhampaitten väliin jää selvä rako ja alaleuka on liian lyhyt). Hammaspuutokset ovat collieilla myös melko yleisiä, lievimmillään koiralta voi puuttua vain 1 premolaari (pieni välihammas) ja tätä ei pidetä pahana virheenä, mutta useamman hampaan puuttuminen, varsinkin isojen hampaitten eli molaarien, on jo sekä näyttelyissä että jalostuksessa huonompi asia. Sekä hammaspuutokset että purentavirheet ovat perinnöllisiä vikoja.

Häntämutka

Häntämutka johtuu hännän nikamien yhteenkasvamisesta ja/tai epämuotoisuudesta, hännässä voi tuntua joko yksi tai useampi mutka ja ne voivat esiintyä lievästä kaareutumisesta yli 90 asteen mutkiin. Häntämutkiin liittyy toisinaan myös normaalia lyhyempi häntä. Vakavimmillaan mutka voi tulla myös viimeisiin selkänikamiin, jonka vuoksi häntämutkaista koiraa ei tule käyttää jalostukseen ja itse olen rekisteröinyt häntämutkaiset kasvattini EJ-rekisteriin (jalostuskielto).