Tietoa shetlanninlammaskoirasta

Shetlanninlammaskoira eli sheltti on pieni paimenkoira ja yksi Suomen suosituimmista roduista, joka kuuluu FCI:n 1-ryhmään eli lammas- ja karjakoiriin. Rodun kotimaa on Englanti ja alunperin sheltti on lähtöisin Shetlannin saarilta. Sheltti on pitkäikäinen ja suhteellisen terve rotu ja se sopii hyvin sekä perheen lemmikiksi että monenlaisiin harrastuksiin. Sheltti on ketterä ja nopeasti oppiva koira, jota rotumääritelmä kuvaa seuraavasti: pieni, pitkäkarvainen ja erittäin kaunis paimenkoira, luonteeltaan valpas, ystävällinen, älykäs, sitkeä ja aktiivinen.

Shelttejä on neljää eri väriä eli blue merle, soopeli, tricolour ja mustavalkoinen (lisäksi blue merle voi olla ns. bi-merle eli siltä voi puuttua ruskeat merkit). Kaikilla väreillä on päävärin lisäksi valkoiset merkit eli useimmiten kokonaan tai osittain valkoinen kaulus, tassut ja hännänpää sekä joskus piirto päässä. Valkoisen määrä voi värityksessä vaihdella hyvinkin paljon, ainoastaan valkoiset läiskät selässä tai kyljissä ovat selkeä värivirhe. Soopeleita löytyy vaaleasta tummaan ja lähes ketunpunaiseen asti. Tricolour ja mustavalkoinen ovat aina pääväriltään mustia ja blue merlen päävärin kuuluu olla kirkkaan hopeansininen (väri tosin tummuu iän myötä) ja siinä tasaisia mustia läiskiä.

Shelttien koko vaihtelee paljon, mutta narttujen ihannekoko on 36 cm ja urosten 37 cm. Tosin pienimmät nartut saattavat olla vain 30 cm ja isoimmat urokset jopa 45 cm, mutta oikean kokoinen sheltti poikkeaa ihannekoosta enintään 2,5 cm. Sheltti on pitkäturkkinen rotu, mutta turkki ei ole liioitellun pitkä/paksu eikä takkuunnu kovin helposti joten päivittäinen turkinhoito ei ole tarpeen vaan kerran 1-2 viikossa riittää hyvin. Sheltin korvien tulisi taittua n. 1/3 korvan kärjestä, mutta toisinaan korvat vaativat hoitoa pysyäkseen oikeassa asennossa. Kotikoiralle tällä ei ole merkitystä, mutta näyttelyissä väärä korvien asento on iso virhe. Sheltin rotumääritelmä kertoo tarkemmin sheltin ulkonäöstä ja ominaispiirteistä, se löytyy kokonaisuudessaan Kennelliiton sivuilta tästä linkistä.

Sheltin luonne on paimenkoiralle tyypillinen eli omistajaansa hyvin kiintynyt, mutta vieraita kohtaan välinpitämätön. Sheltti on miellyttämisenhaluinen ja helppo kouluttaa, mutta paimen-koirana se on melko herkkä haukkumaan. Shelttien luonteissa on eroja laidasta laitaan ja pahimpina virheinä voi ilmetä arkuutta, ääniherkkyyttä ja hermostuneisuutta. Hyväluonteinen sheltti on kuitenkin ystävällinen, itsevarma ja rohkea, joskin vieraita kohtaan sheltti saa olla pidättyväinen. Sheltti on vilkas koira, joten se kaipaa toimintaa ja liikuntaa vaikkakin osaa rauhoittua tarvittaessa. Oikean luonteen omaava sheltti myös läpäisee luonnetestin vaikeuksitta.

Sheltti on kohtuullisen terve rotu, mutta kuten kaikilla koirilla, myös sheltillä esiintyy perinnöllisiä ja muita yleisiä sairauksia, joista on hyvä olla tietoinen pennunhankintaa mietittäessä. Yleisimpiä perinnöllisiä sairauksia ovat erilaiset silmäsairaudet sekä luuston ja nivelten kasvuhäiriöt. Lisäksi koirilla esiintyy melko yleisesti erilaisia autoimmuunisairauksia (joissa elimistö alkaa tuhota omaa kudostaan). Lähes kaikki sairaudet periytyvät piilevästi eli koira voi kantaa sairaudelle altistavia geenejä vaikka se itse olisi terve, joten koskaan ei voi varmaksi tietää periikö pentu jonkin piilevän sairausgeenin vanhemmiltaan vaikka vanhemmat itse olisivat täysin terveitä.

Shetlanninlammaskoiran yleisimpiä sairauksia