Sulo oli keskikokoinen ja urosmainen, terverakenteinen ja erittäin linjakas uros, jolla oli kaunis pää ja ilme, pitkä kaula ja erinomainen rakenne, hyvin kannettu häntä, vapaat maatavoittavat liikkeet ja puhdas hopeansininen väri sekä runsas, karkea ja runkoa myötäilevä turkki.

Luonteeltaan Sulo oli itsevarma ja toiminnanhaluinen uros ja se oli yksi parhaita  harrastuskoiriani. Sulo oli aina vain minun koirani ja varsinkaan nuorena sitä ei muut ihmiset juuri kiinnostaneet, mikä näkyi luonnetestissäkin (vieraan kanssa leikkiminen kiinnostanut, hyökkäyksessä Sulo puolusti minua viimeiseen asti - josta tuomari sanoikin, että ei se ehkä ole pelottavan näköinen mutta voi sitä raukkaa joka uhkaavin aikein erehtyy meitä vastaan tulemaan tositilanteessa). Vanhemmiten Sulosta tuli selvästi avoimempi vieraita kohtaan, mutta koskaan se ei pitkään viihtynyt muitten seurassa ja siksi se kulki lähes joka paikassa mukanani niin Suomessa kuin ympäri Eurooppaa. Suloa ei ehkä voi sanoa helpoksi koiraksi luonteeltaan, koska sillä oli aina tilaisuuden tullen tapana kokeilla rajojaan ja tehdä kaikki oman mielensä mukaan. Sulo oli loppuun asti koiralaumamme ehdoton johtaja joka piti lauman kurissa vaivatta vielä vanhuksenakin.

Sulo harrasti nuorena aktiivisesti agilitya, peko-hakua raunioilla ja maastossa sekä pk-jälkeä ja tottista. Virallisissa kisoissa Sulo ei kilpaillut, mutta agilityssa ja tokossa kävimme useissa epävirallisia kisoissa mukavalla menestyksellä. Sulo oli erinomainen harrastuskaveri joka sopi moneen lajiin ja se oli nopeaoppisena ja toiminnanhaluisena koirana helppo kouluttaa. Sulo rakasti myös näyttelyitä ja esiintymistä ja pääsikin varsinkin vanhempana muista harrastuksista eläkkeelle jäätyään kiertämään näyttelyissä ympäri Eurooppaa erinomaisella menestyksellä.

Sulolla oli erittäin menestyksekäs näyttelyura ja siitä tuli vuonna 2006 ensimmäinen kasvattamani kansainvälinen valio. Vuonna 2007 Sulo toteutti pitkäaikeisen haaveeni ja osallistui Englannissa Cruftsin näyttelyyn ja vaikkei sijoittunutkaan luokassaan, herätti huomiota Englannin colliekasvattajissa klassisella ulkonäöllään! Sulon suurin menestys tuli vasta veteraani-iässä, sen hienoimpia voittoja olivat mm. SCY:n Vuoden Veteraani-kilpailun voitto 2007 ja muut sijoitukset SCY:n Vuoden Veteraani- ja Näyttelycollie kilpailuissa, Euroopan Veteraani Voittaja 2007-titteli Kroatiasta, Latvian Voittaja 2008-näyttelyn ROP, Eestin Voittaja 2009-näyttelyn VSP ja Baltian Voittaja 2009-näyttelyn ROP. Lisäksi Sulo esitti Tampereen erikoisnäyttelyssä BIS2-jälkeläisluokan vuonna 2010, samassa näyttelyssä tyttärensä Ch Siniketun Sininen Unelma oli BIS-veteraani. :)

Sulo oli myös ehdottomasti paras jalostuskoirani, joka jätti voimakkaasti omaa tyyppiään ja tervettä rakennettaan, erinomaista terveyttä ja hyvää luonnetta. Sulolla oli jälkeläisiä 15 kpl (4 pentueellista) ja edelleen Sulon linja jatkuu vahvasti jälkeläistensä kautta, Sulo löytyy lähes kaikkien nykyisten kasvattieni sukutaulusta. Sulon parhaita jälkeläisiä ovat mm. FI EE LT MVA LT VMVA Siniketun Sininen Unelma, Siniketun Saruman, Siniketun Sinitaika, Siniketun Musta Enkeli, Siniketun Musta Ruhtinas (2xSERT).

Sulo eli elämänsä terveenä ja oli vielä 14-vuotiaanakin hyvässä kunnossa ja pirteä vanhus. Viimeisenä talvenaan Sulo kaatui jäisellä tiellä ja loukkasi jalkansa minkä jälkeen liikkuminen meni vähitellen huonommaksi ja lopulta oli pakko päästää pappa sateenkaarisillalle 14 v. 8 kk iässä. :( Sulo eli pitkän ja hyvän elämän ja oli ennen kaikkea rakkain ystäväni ja elämäni koira, jota en koskaan tule unohtamaan!